"Mun slaissi katosi! Nyt mulla on hukki." (shouting help in the Amen Corner)

...ainakin yhden kierroksen ajan Meri-Teijossa. Aamenta joutui kyllä huutamaan ja ihan anelumielessä, kun jokainen pallo lähti vasemmalle. Vinksahtaneiden draivieni jälkeen hipsin viereisille väylille pallon perässä ja kädet pään suojana. Yleensä onnistuin palaamaan omalle reitilleni ilman sen kummempia haavereita.

Cartoonist: Mike Flanagan.

Ei tätä pidä niin vakavasti ottaa, ei tämä ole Masters-kisa. Siellä meidän Ilosemme kiertää Augusta Nationalia ja pallo lentää vetten yli. Minun pelini on siihen verrattuna kuin lasten leikkiä, ja sellaisena se saa pysyäkin. Hauskanpitona. Slaissit muuttuvat maagisesti hukeiksi, enkä osaa syyttää siitä muuta kuin paksuja talvivaatteitani.

Pääsiäisen jälkeen palasimme Espooseen ja pääsin kauden ensimmäiselle kierrokselle Tapiolaan. Slaissini on palannut, hukki hukassa. Kaarre syö lyönneistä monta kymmentä metriä, mutta ainakin tiedän, miten sen kanssa on elettävä.
 
Ehkä pitäisi olla iloinen. On helpompi etsiä avaimia parempaan peliin, sitten kun taas hakeudun Hanna-Leenan oppiin. Onhan minulla sentään yksi persistentti ongelma: oikealle kaartuva banaani. Muut tekniset heikkouteni vaihtelevat niin paljon, ettei niihin voi edes tarttua.

Odotan lämpimiä kelejä, jotta pääsen samaan vauhtiin kuin Floridassa. Kukkasten keskellä on helpompi pelata, ilman kalsareita ja paksua kaulahuivia.

Tiger Woods etsii palloaan.
Photograph: Craig Jones/Allsport/Getty Craig Jones/ALLSPORT/Getty

Kukkaiskenttä on muuten Augusta Nationalkin. Kierroksella ei kuulemma näe mainoksia vaan kukkaistutuksia. Kentällä on pitkät perinteet ja kuuluisia reikiä, esimerkiksi juuri tuo lystikkäästi nimetty Amen Corner. Sanotaan, että se on ristitty kuuluisan jazz-kappaleen mukaan.

Augusta Amen Corner
Kaunis ja ihana, mutta klubin elitismiä saa kritisoida.

Ocala, Florida. Yritän ylittää siltaa tosi coolina.
Tämä reikä on suunniteltu Augustan Amenkulmauksen kopioksi.
Ei tarvitse matkustaa Georgiaan.

Augusta National on ollut valitettavan hidas muuttamaan perinteitään. Esimerkiksi vuoteen 1959 asti kaikkien mailapoikien piti olla afrikan-amerikkalaisia, mutta jäseniksi ei mustia huolittu. Eikä naisia.
Mikko Ilosen caddy pro-am-kisassa oli Teemu Selänne, mikä on mediassa huomioitu laajalti.

"Seeing Selanne dressed in Augusta-white coveralls is both crazy and awesome."