Kuka hullu aloittaa golf-blogin joulukuussa? Eihän nyt pääse edes kentälle!
No, joku humanisti tietysti, kirjailija ja pohdiskelija, joka miettii golfin sisäistä olemusta ja vertaa sitä kirjoittamiseen ja kirjoista lukemiinsa ajatuksiin. Talvella on aikaa luonnostella omia ajatuksia, vaikka ei tämä kirjoittaminen kesälläkään lopu, eikä golfsvingin hiominen varsinkaan.
Uudessa blogissani haluan yhdistää kaksi intohimoani, joista toinen on myös ammattini. Kirjalijana seuraan vanhaa ja uutta kirjallisuutta, luen paljon ja tietenkin mietin omia työprosessejani. Golfaajana olen noviisi, joka on suorittanut Green Cardin vasta viime kesänä, mutta jo nyt täysin hurahtanut tähän lajiin. Talvella treenaan sisähallissa, odotan seuraava pelikautta ja kevättalven matkaa Floridaan.
Idea on kuin pekoniin kääritty taateli. Tuttuja makuja, yhdessä yllättävä yhdistelmä.
Kirjoittamisessa ja golfissa on paljon samaa. Kumpikin vaatii zen-tyylistä keskittymistä ja itsenäisiä päätöksiä, kun pallo (tai sana) päätyy väärään paikkaan. On opittava pyyhkäisemään ärsyyntyminen ja haiseva kututus mielestä ennen seuraavaa reikää. Vaikka jyrkkä penger tuntuu epäedulliselta paikalta, rauhallisesti tarkasteltuna se osoittautuukin täydelliseksi seuraavaa lyöntiä ajatellen. Ja joskus metsään kadonnutta palloa/ideaa kannattaa etsiä, toisinaan on vain pudotettava uusi pallo/idea raffin laitaan ja hyväksyttävä sakkopisteet tuloskortissa.
Niin golfpeli kuin kirjoittaminenkin ovat metaforisia matkoja minuuteen. Yksilölajeina ne pakottavat kohtaamaan omat sisäiset peikot ja kuningattaret, mutta sosiaalisena toimintana tarjoavat mahdollisuuden jakaa matka jonkun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti