Ihminen, nouse ylös!

Elina Tervon kuvasi "31-vee sporttinen mamma Helsingistä".



Viikonloppuna kävin golfmessuilla. Oli kiva kierrellä ja katsella rauhassa, varsinkin kun saavuimme paikalle heti aamusta.

Kaikki eivät tietenkään tulleet golfin takia, olihan Go Expossa esillä muitakin lajeja. Jäin kahvijonossa suustani kiinni Bikini Fitness -kisan amerikkalaisen naisjuontajan kanssa, joten pakkohan sitä näytöstäkin oli mennä katsomaan. Facebook-päivitysten perusteella vaikuttaa siltä, että moni muukin golfin harrastaja kävi vilkaisemassa bikinityttöjä. Yhdellä oli golfmaila kädessä. Luulisin.

Shoppailin maltillisesti. Tämä Arto Pesolan luomuliikunta-opas tuli ostettua. En tiedä, miksi se on nimenomaan "luomua" (paitsi ollakseen helpommin markkinoitavaa), mutta kirja on kiva.
Tähän siis viittaa tämänkertainen blogiotsikko.

Ihminen on noussut toimistotuolista ja juoksee golfkentälle.



Työskentelen päivisin sairaalan poliklinikalla. Kirjan inspiroimana teen nyt muutaman venytysliikkeen jokaisen potilaan välillä. Kunhan vielä saisin itseäni niskasta kiinni ja luopuisin hissin käytöstä, siellä kun on ne rappusetkin.

Eri liikuntalajit tukevat toisiaan. Harrastan golfin lisäksi tanssimista, vaikka viime harjoittelukerrasta onkin jo aikaa - kävin boogie woogien alkeiskurssilla syksyllä. Tykkään kokeilla eri tanssilajeja; yhtenä kesänä vietin kokonaisen viikon Joensuun tanssileirillä. Seuraavaksi minua kiinnostaisi country-musiikkin säestyksellä tanssittava rivitanssi, jos vain löydän kalenterista aikaa. Tanssi on hyvä harrastus golfarille. Se lisää swingiharjoittelussa olennaisen tärkeää kehontuntemusta, auttaa ymmärtämään rytmin merkityksen, parantaa vartalon liikkuvuutta ja kiertokykyä sekä kohottaa peruskuntoa.

Golfpiste.comin osastolla käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Riikka Hakkaraisen haastattelun kuuntelin: fysiikkaharjoittelu saisin minäkin monta lisämetriä lyöntiini. Erityisesti Round Table keskustelut olympialaisista, golfin tulevaisuudesta Suomessa ja naisten golfscenestä olisivat kiinnostaneet, mutta törmäsin samaan ikuisuuskysymykseen kuin kirjamessuillakin: niin paljon nähtävää, liian vähän aikaa. Sitä sitten valitsee muutaman jutun ja miettii mielessään loppuja.